Mikko Häkkinen, yliopettaja, Laurea-ammattikorkeakoulu
Valmentava johtajuus voidaan ymmärtää työntekijän olemisen tapana työyhteisössä. Valmentava johtajuus ei koske ainoastaan esihenkilöitä, vaan työntekijät voivat olla voimavaraistavassa, valmentavassa suhteessa toisiinsa. Myös itseensä voi oppia suhtautumaan valmentavalla otteella.
Valmentavan johtajuuden oleellisen lähtökohdan muodostavat hyväntahtoisuus ja luotettavuus. Meillä kaikilla on monenlaisia kokemuksia vuorovaikutussuhteista, eikä kaikille ole helppoa luottaa varauksetta toisten hyväntahtoisuuteen esimerkiksi kohdattaessa uusia ihmisiä. Luottamus kuitenkin syntyy, kun työntekijä kokee toistuvasti tulevansa hyväksytyksi työyhteisössä. Joillakin tämä tapahtuu nopeasti, joidenkin on tunnusteltava ilmapiiriä vähän pidemmän aikaa.
Lisäksi valmentava johtajuus on arvostusta, kunnioitusta ja arjen ystävällistä kiinnostusta toisia ihmistä kohtaan. Näitä on tärkeätä harjoitella suhteessa itseensä. Kun suhde itseen on hyväksyvä ja lempeä, välittyy tämä myös muihin suhteisiin. Ammatillista kasvua ja ihmisenä kehittymistä tapahtuu parhaiten hyväksyvässä ilmapiirissä. Kehittymiseen kuuluvia riskejä uskaltaa ottaa, kun voi luottaa itsensä ja toisten hyväksyntään kävipä riskinotossa kuinka tahansa.
moninaisuus on voimavara
Valmentavan johtamisen näkökulmasta työyhteisön moninaisuus on voimavara. Joukkuevertaus sopii tähän hyvin. Hyvin pärjäävässä joukkueessa on erilaisia pelaajarooleja, joista kaikkia pidetään tärkeinä. Hyvä joukkuehenki erilaisia vahvuuksia omaavien pelaajien välillä on välttämätön edellytys onnistumisille. Taitava valmentaja saa joukkueen moninaiset yksilöt kukoistamaan yhdessä.
Lopulta ihmisten väliset erot ovat vähäisiä verrattuna yhteneväisyyksiin. Perustarpeemme, jotka ovat läsnä myös työssä ovat hyvin samanlaisia. Haluamme kokea voivamme vaikuttaa työhömme, haluamme tuntea olevamme osaavia ja haluamme kokea yhteenkuuluvuutta muiden kanssa. Yhteisöllisyyden tarpeemme sisältää sekä tarpeen tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi että tarpeen osoittaa muille hyväksyntää ja auttaa muita. (Ks. Ryan & Deci 2000.)
Selkeät tavoitteet
Jokaisella työyhteisöllä on tärkeätä olla olemassaolon tarkoitus ja siitä johdetut työn tavoitteet. Yhteinen työn tavoite, joka on jaettu riittävän konkreettisiksi osatavoitteiksi, mahdollistaa onnistumisten kokemisen. Selkeillä tavoitteilla on myös ristiriitoja ehkäisevä vaikutus. Samaan suuntaan mentäessä törmäyksiä syntyy vähemmän kuin ilman selkeää suuntaa poukkoiltaessa. Valmentava johtaja ohjaa tavoitteiden luomisessa ja kirkastaa niitä työn arjessa.
Valmentava johtaja tunnistaa työyhteisön narratiivin, tarinan, ja vaikuttaa rakentavasti sen kehittymiseen. Myönteinen ja aito narratiivi kannattelee vaikeina aikoina ja antaa voimaa, kun työyhteisö työskentelee kohti tavoitteiden saavuttamista. Tarinan rakentumisessa on hyvä muistaa, että huomion suuntaaminen ohjaa tarinan suuntaa. Ne asiat johon huomio kohdistetaan yleensä lisääntyvät. Tämä ei tarkoita ongelmien kieltämistä. Ongelmat tunnistetaan, niitä käsitellään ja niiden ratkaisemiseksi asetetaan uusia tavoitteita. Valmentava johtaja vahvistaa toiveikkuutta työyhteisössä. Toiveikkuus synnyttää myönteistä yhteisöllisyyttä, joka mahdollistaa jaetut onnistumiset.
Lähde:
Ryan, R. & Deci, E. (2000). Self-Determination Theory and the Facilitation of Intrinsic Motivation, Social Development, and Well-Being. The American psychologist, 55(1), 68-78.